Ehdokkaana Keski-Suomen
aluevaltuustoon
Näiden pelkistettyjen sivujen tarkoitus on antaa enemmän tietoa minusta. Tarkoitus on siis avata persoonaa ja toimintatapoja sekä ajatuksia. Pelkistäminen on valittu tapa, jotta olennainen löytyisi helposti. Ja sopii insinöörille. Jos on vielä tarvetta ottaa yhteyttä, suosin sähköpostia ilarisuu@gmail.com. Somekanavia käytän tällä hetkellä lähinnä asioiden seuraamiseen, ikävuosien karttuessa koko ajan vähemmän. Lupaan aktivoitua somessa enemmän, jos läpi pääsen. Suunnitelmat on jo hahmoteltu. Selaa toki alemmas.
Vähän taustoja
Synnyin Joutsassa taloon, jota nyt itse asutan. Kauas on siis tultu. Perheeseen kuuluu vaimo Korsosta ja 1,5-vuotias Ippe. Isäni on lähtöisin Tammijärveltä, nykyään Muuramelaisia. Äitini muutti Keski-Suomeen viehättävästä Haminasta. Sisko ja veli asuu Jyväskylässä.
Työkseni suunnittelen monenlaisia koneita teollisuudelle. Joskus pieniä, joskus tosi isoja. Työssäni joutuu pohtimaan ja pyörittelemään eri ratkaisuja hinnan, valmistettavuuden ja kuljetuksen ynnä muun kannalta. Eli isoja kokonaisuuksia eri näkökulmista. Pidän sitä varsin hyödyllisenä politiikan kannalta.
Lapsiperheen arjessa oma harrastaminen jää vähemmälle, mutta salibandy on ollut osa elämää yhtäjaksoisesti 10-vuotiaasta saakka. Tällä hetkellä pelaan nelosdivaria. Kestävyysjuoksu oli aiemmin vakavahko kesäharrastus, nykyään lähinnä satunnaista terapiaa.
Historian lukeminen ja tutkiminen on myös ollut aina mieluinen harrastus. Sieltä on hyvä ammentaa perspektiiviä tähän päivään. Nykyisin ehkä helpoin tapa rentoutua on katsoa jotain rakentamiseen ja remontointiin liittyvää lifestyle-ohjelmaa. Sitä se 80-luvun omakotitalo teettää.
Joutsassa kävin peruskoulun ja lukion. Armeijan suoritin Vekaralla tykistön kuljettajana. Intin jälkeen ajoin puutarava-autoa isäni yrityksessä, kunnes insinöörin ura vei mennessään. Intiaanikäännökset metsän siimeksessä olivat nuorelle pojalla hyvää kokemusta, mutta lopulta toimistotyöt veivät voiton.
Olen toki joskus käynyt tämän synnyinkotini ulkopuolellakin. Insinööriksi opiskelin Jyväskylässä AMK:ssa. Vuodet 2015-19 vietin Saksassa Düsseldorfissa: töitä tehden Mersun tehtaalla ja salibandyä pelaten ja valmentaen läheisessä pikkukaupungissa. Sieltä taskuun jäi mm. sujuva kielitaito. Auf geht's.
Poliittinen ura tähän asti
Pitäähän kaikkea kokeilla, joten lähdin ehdolle 2021 kuntavaaleihin. Sain 50 ääntä, joista yhden Leivonmäen äänestysalueelta. Tuo määrä ei edes Joutsassa ole kovin paljon, mutta sillä avautui paikka valtuustoon, hallitukseen ja teknisen lautakunnan puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuudella halusin koetella johtamiskykyä täysin uudessa ympäristössä. Viime syksynä sain kunnian tulla valituksi viimeiseksi puoleksi vuodeksi koko valtuuston puheenjohtajaksi. Valinta taisi olla yksimielinen, se lämmitti.
Kuntavaaleihin lähtiessä minulla ei ollut ideologista paloa saada aikaan muutosta tai muuttaa maailmaa. Halusin vain antaa oman panokseni ja osaamiseni paikallisdemokratian käyttöön sillä mandaatilla, joka minulle suodaan. Aatos on jalo, mutta eihän se tietenkään yksin riitä motivaatioksi. Oppiminen ja asioiden ymmärtäminen kiehtovat sieluani ja se auttaa myös suhtautumaan asioihin rehellisesti. Asioihin jaksaa panostaa aikaa, kun kokee sen antavan jotain niin itselle kuin yhteisölle ja toki myös yhteiskunnalle.
Neljä vuotta kuntapolitiikassa on todella avannut silmiä monen asian suhteen ja tuonut arvokasta oppia. Lisäksi on ollut kunnia toimia noin monipuolisesti lähes kaikissa mahdollisissa elimissä. Pajatso alkaa olla tyhjennetty enkä usko, että toista peräkkäistä kautta jaksaisin samanlaisella tarmolla. Onneksi aina voi tähdätä korkeammalle. Kuntapolitiikkaan pääsee aina takaisin. Olen siis ehdolla vain yksissä vaaleissa: aluevaaleissa.
Miksi Kokoomus?
Olen sellainen maltillinen oikeistoliberaali. Eli kansalaisten tulisi saada elää kuten haluavat ja tienata omat rahansa, kuitenkaan hyvinvointivaltion periaatteita liiaksi vaarantamatta. Kaikkia kokoomuslaisia taitaa yhdistää yksi teema: talous. Talous on teema, joka on mukana lähes kaikessa päätöksenteossa ja päätöksenteko ilman pohdintaa taloudellisista vaikutuksista on liian helppo tie kuljettavaksi.
Puolueissa taitaa pienempää kohti mentäessä kasvaa sellainen oma ideologinen yksimielisyys ja se ahdistaa. Isossa puolueessa voi vapaammin pohtia asioita itse. Minun on vaikea nähdä puolueita joukkueina ja kaikenlainen hurmahenkisyys tuntuu vieraalle. Enemmän pidän puolueita samansuuntaisesti ajattelevien yhteistyöeliminä.
Omassa puolueessa tehtäviä linjauksia on myös pohdittava kriittisesti. Samoin kuin toisten puolueiden linjauksia on pyrittävä ymmärtämään. Oman ideologian julistaminen ja toisten lyöminen on myös liian helppo tie, joka tekee esim. poliittisten väittelyiden seuraamisesta sietämätöntä. Puolueesta huolimatta haluan siis keskittyä asioihin ja oikeasti parhaisiin ratkaisuihin. Tämähän ei ole mitään haihattelua, juuri noin toimin koko valtuustokauden kunnanvaltuustossa.
Näin neljän vuoden jälkeenkin koen edelleen olevani oikeassa puolueessa.
Aluevaalit 2025
Uudet haasteet, täysin uusi toimintaympäristö, isommat kuviot. Paljon opittavaa ja uusia asioita ainakin neljäksi vuodeksi. Aikaisemmin mainitsin, ettei minulla ole ideologista paloa. On minulla tietenkin visio, mihin suuntaan hyvinvointialueen pitää kehittyä. Politiikan hauskimpia puolia on miettiä miten omat tavoitteet saisi parhaiten läpi, millaisia välivaiheita pitää olla ja millaisia kompromisseja voi tehdä.
Nämä aspektit muuttuvat selvästi, jos pomppaa pienestä kunnasta maakuntaan. Pienessä kunnassa välit valtuutettujen kanssa ovat hyvin välittömät ja virkamiehiinkin on helppo olla yhteydessä. Puoluerajat ovat siis melko hämärät. Isommassa valtuustossa yksilön rooli on pienempi ja puolueen suurempi. Siispä omien ajatusten kuuluminen puoleen sisällä on ensiarvoisen tärkeää. Tietenkin myös puoluerajat ylittävää yhteistyötä on kyettävä tekemään. Samanlaisia ihmisiä tässä ollaan kaikki.
Pelkästään Joutsan asioita ajamassa?
Kiva olisi saada kannatusta ympäri maakuntaa, mutta ollaan nyt realisteja.
Jos ääniä saan, ne tullee suurimmaksi osaksi Joutsasta, koska siellä minut tunnetaan. Olisi kuitenkin todella lyhytnäköistä ja tehotonta ajaa vain yhden tai muutaman kunnan asiaa. Joutsan naapurikunnat Luhanka ja Toivakka ovat luontevia yhteistyökumppaneita kaikenlaisten palveluiden järjestämisessä ja yhteistyö on viime aikoina ilahduttavasti myös lisääntynyt. Mainostin hieman myös Hankasalmella, jossa on paljon yhtäläisyyksiä Joutsan kanssa ja aivan samannäköinen puukirkko kuin Luhangassa.
Maakunnan laidalla asuessa näkökulma palveluista ja niihin kohdistuvista uhista ovat hyvin konkreettisia. Nämä asiat ovat täysin yhteneviä joka puolella Keski-Suomea. Hyvinvointialuetta täytyy kehittää kokonaisuutena, jossa täytyy tehdä pitkäjänteistä työtä, jotta Pihtiputaan mummoillakin on hyvä ja turvallinen olla. Kun lapsiperheille tärkeät palvelut lähtevät, tietää se automaattisesti alueen näivettymistä. Nykyiset asukkaat voivat jäädä, mutta uusia on vaikea saada. Siksi on helppo sanoa, että jokainen lakkautettu terveyskeskus on tragedia.
Jyväskylä on Keski-Suomen keskus, jossa asuu yli puolet koko maakunnan väestöstä ja siellä tehtävät fiksut päätökset säteilevät koko hyvinvointialueen talouteen. Jyväskylä ei sijaitse maakunnan keskipisteessä, mutta sen sijainti on kuitenkin keskeinen ja kaikki isommat tiet risteävät siellä. Erikoissairaanhoidon keskittäminen maakunnan pääkaupunkiin on hyvinkin perusteltua.
Jyväskylässä tiet risteävät, mutta nopeasti erkanevat ympäri maakuntaa. Valtakunnan selkäranka - nelostie - lävistää koko Keski-Suomen. Siinäpä siis yksi syy miksi turvallisuuspalveluita ei voida missään nimessä keskittää. Suuronnettomuuden riski on valitettavasti läsnä joka kolkassa ja avun täytyy olla riittävän lähellä. Enkä yhtään vähättele paikallisten asukkaiden turvallisuutta. Paikallispalveluista kirjoitin jo ylempänä.
Palokuntien kirjo on laaja ja laajaa kattavuutta ei voida taata ilman sopimuspalokuntia. Niihin on syytä kiinnittää huomiota hyvinvointialueella. Sopimuspalokunta eli vapaapalokunta toimii perinteillä ja paikallisylpeydellä. Siitä on huolehdittava ja tuettava hyvinvointialueen puolelta parhailla ja monitaitoisilla ammattilaisilla. Jos perinne sammuu, uutta on vaikea rakentaa.
Tosiasioita
On jo jonkinlainen klassikko, että kaikki matalla roikkuvat hedelmät pitäisi korjata hetimiten. Koko minun elinikä on varmaan puhuttu siitä, että lääkäreiden pitäisi keskittyä asiakkaisiin eikä kirjaamiseen. Myös kaikki eri instanssien päällekkäin työ pitäisi järkeistää. Näistä kaikki ovat varmasti samaa mieltä. Vaalien muotisana on omalääkärijärjestelmä, joka löytyy jokaisen puolueen ohjelmasta. Minunkin on sitä helppo kannattaa, mutta siihen tarvittavat lääkärit voivat olla kiven alla.
Talous on teema, joka Keski-Suomessa varsinkin toistuu tappioiden ja alijäämän muodossa. On jopa puhuttu hyvinvointialueiden yhdistämisestä. Olisiko se kokonaisuuden kannalta huono asia? Vaikea sanoa. Yhdistyminen voi olla jopa välttämätöntä, mutta silloin ainakin päätöksenteko ja jotkut palvelutkin voivat karata entistä kauemmas. Alijäämät ovat niin valtavia, että onko niitä mitenkään mahdollista saada kuitattua.
Tavoitteita ja lupauksia
Oppimista on paljon. Kunnallispolitiikassa huomasin, että ihmisillä on asioista, kuten vanhoista päätöksistä, hyvin erilaisia näkemyksiä. Oli siis tärkeää tutkia itse asioita, oppia ja käydä keskusteluja kaikkien kanssa. Siten löytyy tapa ja uskallus tehdä omanlaista politiikkaa ja mennä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaalta. Isoin henkilökohtainen tavoite aluevaltuustoon on se, että vaalikauden jälkeen koen pystyneeni vaikuttamaan asioihin, olleeni hyödyksi ja tehneeni merkityksellistä työtä.
Koska yksin on vaikea pärjätä, on verkostojen rakentaminen tärkeää. On tärkeää omata hyviä kontakteja eri alojen asiantuntijoihin ja niihin, ketkä päivittäin ovat tekemisissä hyvinvointialueen kanssa. Eli lähinnä työntekijät. Pienen kunnan etuja on pienet piirit eli lääkärit, hoitajat, ensihoitajat, fysioterapeutit ja pelastajat ovat jo tuttuja. Suorimman palautteen saa kelakyytejä ajavilta taksinkuljettajilta. Päätökset teen kuitenkin itse.
Talouden tasapainottaminen, palveluverkon säilyttäminen ja vanhusten määrän jatkuva lisääntyminen on aika vaikea yhtälö. Onneksi ei tarvitse olla yksin ongelmien kanssa, kun toisista hyvinvointialueista voi ottaa mallia. Vastikään uutisoitiin Etelä-Savon hoitavan vanhuksia erittäin mallikkaasti eli ei tarvitse matkustaa edes kauas hyvää mallia oppimaan. Tehostamista tapahtuu joka puolella ja lakkautusuhan alle tulee vuoroin aina uusia palveluja. Laajojen perusterveyspalveluiden puolesta täytyy tehdä paljon töitä.
Hyvinvointialueilla kipuillaan vielä käynnistymisvaikeuksien kanssa. Tulevan neljän vuoden aikana toiminta varmasti tasoittuu ja se ns. iso kuva alkaa hahmottumaan johdossakin. Yksi esimerkki hapuilevasta alusta on Keski-Suomen hyvinvointialueen kiinteistöpolitiikka. Kunnat roikkuvat löyhässä hirressä, kun maakunnassa arvotaan, mitä kiinteistöjä seuraavana vuonna tarvitaan. Eli todellakin haluan olla edistämässä pitkän tähtäimen toimintasuunnitelmaa.
Vakinaisesti ympäri vuorokauden toimivia paloasemia ei ole varaa sijoittaa joka paikkaan. Niiden sijaintipaikkojen täytyy kuitenkin olla oikeita ja perusteltuja. Sopimuspalokuntia vahvistavien vakinaisten ammattilaisten täytyy todella olla vahvistuksia. Pienille paloasemilla ei tarvita pelkkiä toimistotyöntekijöitä, vaan on pystyttävä hoitamaan tehtäviä monialaisesti.
